Espoonlahteen ja muualle Espooseen kaupunkikulttuuria!

Suur-Espoonlahden alueella asuu ainakin 50 000 ihmistä. Se vastaa keskikokoista suomalaista kaupunkia!
Espoon kehittäminen on lähtenyt aikanaan Kaakkois-Espoon, erityisesti Tapiolan tarpeista käsin.
Nyt Espoon on kasvanut yli 250 000 ihmisen suureksi kaupungiksi, joka koostuu useasta kaupunkikeskuksesta.   Länsimetro yhdistää tulevina vuosina Espoonlahden alueen Tapiolan ja Olarin-Matinkylän alueen kanssa.  Nyt on Suur-Espoonlahden  alueen voimakkaan kehittämisen aika.

Minun visioni on se, että Espoonlahden alueesta kehitetään elinvoimainen, merellisen viihtyisä kaupunkimaisen oloinen paikka, missä katutasossa kohtaavat kultturipalvelut, pienet liikkeet, ravintolat, kahvilat jne.  Kehitetään sinne oikeaa kaupunkikulttuuria, ei vain esikaupunkimaista kauppakeskuskulttuuria.

Minusta tarvitaan yli puoluerajoken menevä Espoonlahti-strategia, jossa katsotaan miten tähän päästään ja mitä toimenpiteitä se vaatii.

Samaa kehitystä tarvitaan muuallakin Espoossa. Tarvitaan enemmän oikeaa kaupunkia tänne - ei vain nukkumälähiöitä ja kauppakeskuksia!

Suomen lintukoto haastettuna

Tunnen sen sielussani, jopa ruumiissani. Ennen kokematon levottomuus huokuu joka puolella. Jopa tappouhkauksia levitetään netissä toista mieltä oleville. Joku on Suomessa muuttunut. Jotain peruuttamattomasti jäänyt taakse.

Meillä on jakolinjoja, joiden yli keskustelu käy vain vaivoin. Yksi niistä on suhtautuminen turvapaikanhakijoihin. Toisella puolella nähdään turvapaikanhakijoiden tulva pelottavana vieraan aineksen virtana, joka uhkaa koko suomalaista elämänmuotoa, naisten ja lasten turvallisuutta, kansalaisten perusturvallisuutta. Toisella puolella ollaan valmiit ottamaan kaikki vastaan ja halutaan avustaa, jopa ottaa omiin koteihin majoittumaan.

Itse koen että on oikein auttaa esimerkiksi Syyriasta sotaa ja terroria pakenevia, mutta liian sinisilmäinenkään ei saa olla. Jonkunlainen kontrolli tilanteeseen on saatava.

Toinen jakolinja on suhtautuminen ay-liikkeen julistamaan mielenosoituspäivään. Sekin herättää vihaa niissä, joiden mielestä Suomi todellakin elää yli varojensa joka päivä ja näinhän se on kun joka päivä mennään 14 miljoonaa miinukselle. Toisaalta toiset kokevat että säästöt osuvat väärään paikkaan.   Tässäkin perusturvaa koetellaan kun pienipalkkaisen hoitohenkilöstön etuja karsitaan ja työmotivaatiota siten murennetaan.

Toivottavasti suomalaisilla pysyy järki päässä ettei synny kohtalokkaita levottomuuksia kummankaan asian takia. Meidän on löydettävä keskustelmalla yhteinen sävel. Ei ole muuta mahdollisuutta.

Kannattamistani perinteisistä arvoista

Minusta kaikilla yhteiskunnallisilla toimijoilla vaikuttavat taustalla jotkut arvot.  Kokoomuksen aatelinjauksessa todetaan, että  "Tahdomme säilyttää sen perinteisen ja arvokkaan henkisen, hengellisen ja aineellisen pääoman, jonka edeltävät sukupolvet ovat meille jättäneet"

Tämä on hyvä lähtökohta.

Ajatuksiani perinteisistä länsimaisista arvoista:

Vapaus ja moraali

Yksilön pitää pääsääntöisesti olla mahdollisimman vapaa toimimaan yhteiskunnassa ilman yhteiskunnan puuttumista asioihinsa. Kannatan yhteiskuntaa, jossa  yksilöiden toimintavapauksia ei kontrolloida eikä kahlita vaan päinvastoin kannustetaan ideoimaan, tekemään ja yrittämään.  Puretaan ja hallintoa ja lisätään vapautta.  Kaikki uusi versoo vain vapaudessa.  Suomalaisten pahoinvointi on ennen kaikkea henkistä laatua, materiaalisesti voimme paremmin kuin edelliset sukupolvet.  Yhteiskunnan tehtävä ei ola ajatella ihmisten puolesta miten heidän pitäisi ajatella.  Jos joku haluaa tehdä asiat eri tavalla niin kannustetaan häntä siihen.    Kaikkien pakottaminen samaan muottiin on ahdistavaa.  Erilaisuus luo dynamiikkaa ja väriäa elämään, tekee elämän ja yrittämisen kiinnostavaksi!

Vapaus edellyttä toimijoilta moraalista perustaa. Mielestäni perinteinen länsimainen juutalais-kristillinen filosofinen ja hengellinen perinne tarjoaa erinomaisen moraalisen perustan.   Ihminen on toimissaan vapaa mutta hän on myös vastuussa teoistaan.  Jos rajoitetaan vapautta se on väärin mutta jos ihminen käyttää vapauttaan väärin eikä vastaa siitä sekin on väärin.

Yksilön arvo

Perinteiseen länsimaiseen ihmiskuvaan kuuluu jokaisen ihmisyksilön arvo ja se on pidettävä loukkaamattomana.  Tästä seuraa se, että yksilön oikeudet yhteiskunnassa ovat tärkeitä.  Yksilön on oltava etusijalla suhteessa valtioon tai kuntaan tai ns "yhteiskuntaan".


Perhe ja koti

Perhe muodostaa yhteiskunnan perustan. Se on lasten kasvupaikka ja ensisijainen pienten lasten kasvatusvastuu tulisi olla vanhemmilla, ei yhteiskunnalla.  Perheiden hyvinvointi on ratkaisevan tärkeää koko yheiskunnan hyvinvoinnin kannalta.


Uskonto

Mielestäni uskonto yhteiskunnassa positiivinen voima.  Se on myös länsimaisen sivistyksen yksi  perusosa.
Tunnetun kirjoittajan S. Huntingtonin mukaan läntinen kristillisyyden muoto katolisessa ja protestanttisessa muodossaan on "merkittävin yksittäinen läntisen sivilisaation tunnusmerkki". Mielestäni meidän eurooppalaisten ei tule hävetä kristillistä perintöämme, joka on meille antanut mm. käsityksen jokaisen ihmisen arvosta ja sitä kautta universaaleista ihmisoikeuksista.

Säästöjä hallintobyrokratiaa purkamalla

Kukaan MTV3:n vaalikeskustelussa ei uskaltanut kysyttäessä kritisoida lakkautettujen kuntien kuntajohtajien 5 vuoden irtisanomissuojaa. Kyllähän se oikeasti on järjetöntä. Kun yhdistämisillä juuri pitäisi saada säästöä hallintoa karsimalla niin tämä estää sen. Miksi ihmeessä kunnan hallintoväkeä suojellaan kuin pyhää lehmää. Sen pitää olla samassa asemassa kuin yksityisen sektorin toimija, jonka työ loppuu tuotannollis-taloudellisista syistä. 

Itse asiassa kuntien hallintoa pitäisi karsia ilman kuntaliitoksiakin. Sieltä saataisiin sitä säästöä, mitä on pakko tehdä. Karsitaan mieluummin hallinnosta kuin palveluista.  Kriittisesti tarkasteltuna vaikkapa Espoon hallinnon yläpäästä löytynee löysiä, jota voitaisiin leikata. 

Julkisen hallinnon karsiminen tuntuu olevan tabu, johon kukaan ei uskalla koskea. Mutta ei ole oikein jos vain yksityinen sektori joutuu vaikean taloustilanteen maksumieheksi.

Yksityiskoulut ovat rikkaus

Kaikki tietävät että Suomen peruskoulu on monella mittarilla maailmalla kadehdittu koulujärjestelmä. Se tuottaa hyvin lukevia ja laskevia oppilaita. Sen sijaan oppilaiden kouluviihvyydessä pärjäämme huonosti. Kouluhäiriköinti, sekä toisiin oppilaisiin että opettajiin kohdistuva on ylittänyt usein uutiskynnyksen.

Mielestäni on hyvä, että meillä on laillinen mahdollisuus perustaa myös yksityisiä kouluja eli sellaisia, joissa opetuksenjärjestäjänä toimii joku muu kuin kunta.  Perusopetuslain mukaan opetuksenjärjestämislupa voidaan antaa kun opetuksenjärjestäjä ja kunta ovat sopineet asiasta tai esim. maailmankatsomuksellisen tai pedagogisen tarpeen perusteella.  Ei ole mitään rationaalista syytä siihen että vain kunnan tulisi saada järjestää perusopetusta. Yksityiset opetuksenjärjestäjät tuovat mukaan omia innovatiivisia ratkaisujaan ja kustannustehokkuutta. Suomalainen perusopetus ei siitä huonone vaan voi saada jotain uutta ja parantua entisestään.

Kuntien tulee kannustaa yksityisiä opetuksenjärjestäjiä kantamaan osansa kuntien kouluverkkoa.  Espoossa sekä Steinerkoulu että Espoon kristillinen koulu ovatkin olleet hyvässä yhteistyössä kaupungin kanssa. Kristillisen koulun haasteena on aikaansaada pitkän aikavälin tilaratkaisu.  Koululla on nyt käytössään 3,5 vuoden ajan väliaukaiset tilat ja sinä aikana on tilakysymys ratkaistava kestävällä tavalla.

Perheiden hyvinvointi on ratkaisevan tärkeää

Perheiden hyvinvointi on mielestäni ratkaisevan tärkeää koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Olen konservatiivi siinä mielessä että minusta perhe on yhteiskunnan perussolu ja kun ne voivat huonosti se heijastuu laajasti.

Perheet ovat paikkoja, joissa kasvaa yhteiskuntamme uusi sukupolvi. Siksi ne ovat niin tärkeitä.  Perheen tehtävää ei voi eikä kuulu ulkoistaa muualle. Lapsille kodin tunneilmaston perusta on isän ja äidin hyvinvoiva suhde, joka heijastuu välittömästi myös lapsiin.  Lapsen perusturvallisuus järkkyy  erityisesti perheen hajotessa.

Tämän vuoksi on mielestäni koko yhteiskunnan edun mukaista että perheille tarjotaan riittävästi  parisuhde- ja perheneuvontaa kun kriisit eivät vielä ole päässeet liian pitkälle.   Jos pariskunta on päässyt siihen saakka, että pyytää apua niin sitä on saatava pian. Espoossa on lehtitietojen mukaan ollut pahimmillaan ollut jopa 6 kk jono perheneuvolaan ja se on ala-arvoista.   Jos ja kun kunta ei itse pysty järjestämään riittävästi tätä palvelua on otettava mukaan  muut tahot kuten yritykset, yhdistykset ja seurakunnat.

Perheillä tulee myös olla valittavissa itselleen sopiva tapa lasten hoitoon. Monien asiantuntijoiden mukaan alle 3 vuotiaille lapsille paras  hoitopaikka olisi oma koti vanhemman kanssa.  Jotta tämä olisi kuntalaisille mahdollista ei missään tapauksessa voida pienentää koithoidontuen Espoo-lisää vaan pikemminkin harkita sen nostoa.  Kunnallinen laitoshoitopaikka maksaa kunnalle n. 1200 eur/kk joten kotihoito on joka tapuksessa halvempaa.

Yhdistykset kunnallisten palvelujen tuottajina

Kunnan keskeisenä tehtävänä on tuottaa palveluja kuntalaisille.  Tärkeimmät verovaroin tuotetettavat palvelut ovat perusopetus ja perusterveydenhoito. Ne on mielestäni kaikkein ensimmäiseksi hoidettava riittävän hyvään kuntoon. Sen jälkeen tulevat kunnalliset sosiaalipalvelut, kulttuuripalvelut ja liikuntapalvelut.

Palvelujen tuottamisessa voidaan tehdä yhteistyötä yksityisen sektorin ja ns. "kolmannen sektorin" kanssa. Kunnan ei tarvitse itse tuottaa kaikkia palveluja eikä edes ole hyvä, että kunnalla on monopoli niihin.  On tärkeää hyödyntää yksityisten tahojen, sekä yritysten että yhdistysten aloitteellisuutta, energiaa ja tehokkuutta palvelujen tuottamisessa.

Olen itse ollut mukana yhdistyksessä (Espoon kristillisen koulun kannatusyhdistys), joka lähti tuottamaan perusopetusta Espoossa yhteistyössä kaupungin kanssa. Oli upeaa nähdä se vapaaehtoisten ihmisten into tehdä  omasta mielestään  arvokasta työtä  yhteisen päämäärän hyväksi.  Talkootyönä mm. kunnostettiin Espoon kaupungin kouluista poistettavia pulpetteja uuteen käyttöön ja monella muulla tavalla kierrätettiin kalustoa ja haettiin säästäviä, järkeviä ratkaisuja.

Valitettavasti valtakunnan tasolla jouduttiin pitkään taistelemaan koulun olemassaolon turvaamisen puolesta, vasta Kokoomuksen vaalivoiton myötä 2007 ja opetusministeriön vallan vaihduttua tilanne muuttui. Kokemukseni pohjalta ymmärrän mikä voimavara myös yhdistyspohjaisissa toimijoissa on ja miten järkyttävällä tavalla  vaihtoehtoja ja valinnanvapautta vastustava politiikka voi kansalaisten aloitteellisuutta lamauttaa.  Sen vuoksi haluan edistää yksityisten toimijoiden, niin yritysten kuin myös kolmanne sektorin toimintavapauksia.

Espoo - erilainen kaupunki

Tänään olin vaalikoulutuksessa, jossa kaupunkisuunnitelulautakunnan jäsenet kertoivat espoolaisesta kaavoitustyöstä ja sen haasteista.  Kyllä se on haastavaa ja tärkeää työtä kaupungissa,  joka kasvaa tuhansilla ihmisillä joka vuosi.

Haastavuutta tuo sekin, että aikanaan kaupunkia lähdettiin rakentamaan eri tavalla kuin kaupunkeja yleensä. Ei varsinaista isoa keskustaa, jonne kaikki tiet vievät. Sen sijaan täällä on useita toisistaan kaukanakin olevia kaupunkikeskuksia. Tämä lienee ollut tietoinen valinta ja se on kyllä mahdollistanut sen espoolaisen piirteen, että asuu missä tahansa, luonto on aina lähellä.  Samalla se valitettavasti on aiheuttanut sen ikävän puolen, että  kaupungin sisällä liikkuminen julkisilla välineillä on välillä hankalaa.

Arkkitehti valitti sitä, että kaupunkirakenne on nykyisestä näkökulmasta hankala, kun nyt pitäisi suosia ekologista, tiivistä rakentamista, jotta autoilu jäisi vähemmälle.  Toisaalta kerrottiin kyselystä, jonka mukaan ihmiset arvostavat sitä, että asuinympäristössä on tilaa ja omaa rauhaa.

Pitää hyväksyä se, että erilaiset ihmiset haluavat erilaista asumismuotoa ja ehkä eri kaupunginosilla saakin olla erilainen identiteetti.   Se, että on omaa rauhaa ja tilaa omalla tontilla on suuri hyvivointitekijä monelle, myös minulle. Kaikkea ei pidä kaavoittaa ja rakentaa ahtaasti täyteen.

Missä se Espoon keskusta on?  Tätä joutuu joskus vieraille selittämään.  Täällä ei ole varsinaistaa keskustaa. Tämä on erilainen kaupunki.  Edelleen kuulee monen sanovan että  menee "kaupunkiin" kun on itse asiassa menossa naapurikaupunkiin!

Vihertävää kokoomuslaisuutta käytännössä

Oli aika jolloin pidin vihreitä teemoja höpötyksenä, jotka eivät minua liikuta. Olen kuitenkin muuttunut. Osaltaan siihen lienee vaikuttanut oma tyttäreni, joka otti näitä teemoja jo vuosia sitten esiin, kiistelimme niistä, mutta häneltä opin muun muassa kierrätyksen tärkeydestä.

Kierrätyksestä on itse asiassa tullut meidän taloudessamme säännöllistä, itsestään selvää toimintaa. Biojäte kerätään erikseen ja se menee talon päädyssä olevaan kompostoriin. Peltipurkit menevät metallikeräykseen, kartongit kartonkikeräykseen, muovit energiajätekeräykseen. Energiajätteen kierrätys on vain tehty liian vaikeaksi Espoossa. Nöykkiöstä pitää ajaa autolla Ison Omenan parkkihalliin jotta voi tunkea muovit siellä olevaan pieneen energiajätereikään. Miksei Lippulaivassa ole muovikierrätystä?  Miksei Nöykkiön pientaloalueella vois jossain olla kierrätyskontit kaikille eri jätteille?  Tässä olisi selvän parannuksen paikka.

En enää oikeasti voi hyvällä omallatunnolla laittaa ruokajätteitä muovipussissa mätenemään kaatopaikalle tai sitä valtavaa viikottain ostoksista kertyvää muovimäärää kaatopaikkakasoihin.

Ihminen on hukuttamassa maapallon jätteeseensä ja myrkkyihinsä. Järkevä ihminen puoluetaustasta riippumatta ottaa sen huomioon ja pyrkii omassa elämässään tekemään jotakin.