Aamulla Kirkkoportilla harjoittelen mindfullnessia.
Joutsenpari lipuu järven selällä. Lehtokertuin luritus kuuluu kauempana olevasta metsästä. Varhaisen hellepäivän raikas ilmavirtaus tuoksuu nenässä. Kuikan huuto kaikuu järvellä.
Ajatusten armeija väijyy nurkissa hyökätäkseen ja täyttääkseen levossa olevan mielen huolilla ja ahdistuksella. Kieltäydyn kuuntelemasta niitä. Kiinnitän huomion ympärilläni oleviin rauhoittaviin ääniin ja näkymiin. Ajattelen Jeesuksen sanoja kun hän kehottaa katsomaan taivaan lintuja ja kedon ruohoa joka on paremmin puettu kun kuningas kaikessa loistossaan. Hän on oiva opettaja siihen miten turhaa kaikenlainen murehtiminen on. Tässä voisi olla kristinuskon kovaa ydintä, mikä pitäisi kaivaa esiin kaiken ympärille kasvaneen saastan alta. Siihen liittyy myös tämä huikea kiteytys:
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, 7ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Filippiläiskirje 4)
Oleellista on juuri tuo" kaikkiea ymmärrystä ylempi". Vellovat ajatukset uhkaavat viedä rauhan, siksi mielen rauha vaatii sitä että mieli ylittää ymmärryksen. Tässä on iso totuus!
