Yhdistykset kunnallisten palvelujen tuottajina

Kunnan keskeisenä tehtävänä on tuottaa palveluja kuntalaisille.  Tärkeimmät verovaroin tuotetettavat palvelut ovat perusopetus ja perusterveydenhoito. Ne on mielestäni kaikkein ensimmäiseksi hoidettava riittävän hyvään kuntoon. Sen jälkeen tulevat kunnalliset sosiaalipalvelut, kulttuuripalvelut ja liikuntapalvelut.

Palvelujen tuottamisessa voidaan tehdä yhteistyötä yksityisen sektorin ja ns. "kolmannen sektorin" kanssa. Kunnan ei tarvitse itse tuottaa kaikkia palveluja eikä edes ole hyvä, että kunnalla on monopoli niihin.  On tärkeää hyödyntää yksityisten tahojen, sekä yritysten että yhdistysten aloitteellisuutta, energiaa ja tehokkuutta palvelujen tuottamisessa.

Olen itse ollut mukana yhdistyksessä (Espoon kristillisen koulun kannatusyhdistys), joka lähti tuottamaan perusopetusta Espoossa yhteistyössä kaupungin kanssa. Oli upeaa nähdä se vapaaehtoisten ihmisten into tehdä  omasta mielestään  arvokasta työtä  yhteisen päämäärän hyväksi.  Talkootyönä mm. kunnostettiin Espoon kaupungin kouluista poistettavia pulpetteja uuteen käyttöön ja monella muulla tavalla kierrätettiin kalustoa ja haettiin säästäviä, järkeviä ratkaisuja.

Valitettavasti valtakunnan tasolla jouduttiin pitkään taistelemaan koulun olemassaolon turvaamisen puolesta, vasta Kokoomuksen vaalivoiton myötä 2007 ja opetusministeriön vallan vaihduttua tilanne muuttui. Kokemukseni pohjalta ymmärrän mikä voimavara myös yhdistyspohjaisissa toimijoissa on ja miten järkyttävällä tavalla  vaihtoehtoja ja valinnanvapautta vastustava politiikka voi kansalaisten aloitteellisuutta lamauttaa.  Sen vuoksi haluan edistää yksityisten toimijoiden, niin yritysten kuin myös kolmanne sektorin toimintavapauksia.

Espoo - erilainen kaupunki

Tänään olin vaalikoulutuksessa, jossa kaupunkisuunnitelulautakunnan jäsenet kertoivat espoolaisesta kaavoitustyöstä ja sen haasteista.  Kyllä se on haastavaa ja tärkeää työtä kaupungissa,  joka kasvaa tuhansilla ihmisillä joka vuosi.

Haastavuutta tuo sekin, että aikanaan kaupunkia lähdettiin rakentamaan eri tavalla kuin kaupunkeja yleensä. Ei varsinaista isoa keskustaa, jonne kaikki tiet vievät. Sen sijaan täällä on useita toisistaan kaukanakin olevia kaupunkikeskuksia. Tämä lienee ollut tietoinen valinta ja se on kyllä mahdollistanut sen espoolaisen piirteen, että asuu missä tahansa, luonto on aina lähellä.  Samalla se valitettavasti on aiheuttanut sen ikävän puolen, että  kaupungin sisällä liikkuminen julkisilla välineillä on välillä hankalaa.

Arkkitehti valitti sitä, että kaupunkirakenne on nykyisestä näkökulmasta hankala, kun nyt pitäisi suosia ekologista, tiivistä rakentamista, jotta autoilu jäisi vähemmälle.  Toisaalta kerrottiin kyselystä, jonka mukaan ihmiset arvostavat sitä, että asuinympäristössä on tilaa ja omaa rauhaa.

Pitää hyväksyä se, että erilaiset ihmiset haluavat erilaista asumismuotoa ja ehkä eri kaupunginosilla saakin olla erilainen identiteetti.   Se, että on omaa rauhaa ja tilaa omalla tontilla on suuri hyvivointitekijä monelle, myös minulle. Kaikkea ei pidä kaavoittaa ja rakentaa ahtaasti täyteen.

Missä se Espoon keskusta on?  Tätä joutuu joskus vieraille selittämään.  Täällä ei ole varsinaistaa keskustaa. Tämä on erilainen kaupunki.  Edelleen kuulee monen sanovan että  menee "kaupunkiin" kun on itse asiassa menossa naapurikaupunkiin!

Vihertävää kokoomuslaisuutta käytännössä

Oli aika jolloin pidin vihreitä teemoja höpötyksenä, jotka eivät minua liikuta. Olen kuitenkin muuttunut. Osaltaan siihen lienee vaikuttanut oma tyttäreni, joka otti näitä teemoja jo vuosia sitten esiin, kiistelimme niistä, mutta häneltä opin muun muassa kierrätyksen tärkeydestä.

Kierrätyksestä on itse asiassa tullut meidän taloudessamme säännöllistä, itsestään selvää toimintaa. Biojäte kerätään erikseen ja se menee talon päädyssä olevaan kompostoriin. Peltipurkit menevät metallikeräykseen, kartongit kartonkikeräykseen, muovit energiajätekeräykseen. Energiajätteen kierrätys on vain tehty liian vaikeaksi Espoossa. Nöykkiöstä pitää ajaa autolla Ison Omenan parkkihalliin jotta voi tunkea muovit siellä olevaan pieneen energiajätereikään. Miksei Lippulaivassa ole muovikierrätystä?  Miksei Nöykkiön pientaloalueella vois jossain olla kierrätyskontit kaikille eri jätteille?  Tässä olisi selvän parannuksen paikka.

En enää oikeasti voi hyvällä omallatunnolla laittaa ruokajätteitä muovipussissa mätenemään kaatopaikalle tai sitä valtavaa viikottain ostoksista kertyvää muovimäärää kaatopaikkakasoihin.

Ihminen on hukuttamassa maapallon jätteeseensä ja myrkkyihinsä. Järkevä ihminen puoluetaustasta riippumatta ottaa sen huomioon ja pyrkii omassa elämässään tekemään jotakin.