Tänään olin vaalikoulutuksessa, jossa kaupunkisuunnitelulautakunnan jäsenet kertoivat espoolaisesta kaavoitustyöstä ja sen haasteista. Kyllä se on haastavaa ja tärkeää työtä kaupungissa, joka kasvaa tuhansilla ihmisillä joka vuosi.
Haastavuutta tuo sekin, että aikanaan kaupunkia lähdettiin rakentamaan eri tavalla kuin kaupunkeja yleensä. Ei varsinaista isoa keskustaa, jonne kaikki tiet vievät. Sen sijaan täällä on useita toisistaan kaukanakin olevia kaupunkikeskuksia. Tämä lienee ollut tietoinen valinta ja se on kyllä mahdollistanut sen espoolaisen piirteen, että asuu missä tahansa, luonto on aina lähellä. Samalla se valitettavasti on aiheuttanut sen ikävän puolen, että kaupungin sisällä liikkuminen julkisilla välineillä on välillä hankalaa.
Arkkitehti valitti sitä, että kaupunkirakenne on nykyisestä näkökulmasta hankala, kun nyt pitäisi suosia ekologista, tiivistä rakentamista, jotta autoilu jäisi vähemmälle. Toisaalta kerrottiin kyselystä, jonka mukaan ihmiset arvostavat sitä, että asuinympäristössä on tilaa ja omaa rauhaa.
Pitää hyväksyä se, että erilaiset ihmiset haluavat erilaista asumismuotoa ja ehkä eri kaupunginosilla saakin olla erilainen identiteetti. Se, että on omaa rauhaa ja tilaa omalla tontilla on suuri hyvivointitekijä monelle, myös minulle. Kaikkea ei pidä kaavoittaa ja rakentaa ahtaasti täyteen.
Missä se Espoon keskusta on? Tätä joutuu joskus vieraille selittämään. Täällä ei ole varsinaistaa keskustaa. Tämä on erilainen kaupunki. Edelleen kuulee monen sanovan että menee "kaupunkiin" kun on itse asiassa menossa naapurikaupunkiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti