Tunnen sen sielussani, jopa ruumiissani. Ennen kokematon levottomuus huokuu joka puolella. Jopa tappouhkauksia levitetään netissä toista mieltä oleville. Joku on Suomessa muuttunut. Jotain peruuttamattomasti jäänyt taakse.
Meillä on jakolinjoja, joiden yli keskustelu käy vain vaivoin. Yksi niistä on suhtautuminen turvapaikanhakijoihin. Toisella puolella nähdään turvapaikanhakijoiden tulva pelottavana vieraan aineksen virtana, joka uhkaa koko suomalaista elämänmuotoa, naisten ja lasten turvallisuutta, kansalaisten perusturvallisuutta. Toisella puolella ollaan valmiit ottamaan kaikki vastaan ja halutaan avustaa, jopa ottaa omiin koteihin majoittumaan.
Itse koen että on oikein auttaa esimerkiksi Syyriasta sotaa ja terroria pakenevia, mutta liian sinisilmäinenkään ei saa olla. Jonkunlainen kontrolli tilanteeseen on saatava.
Toinen jakolinja on suhtautuminen ay-liikkeen julistamaan mielenosoituspäivään. Sekin herättää vihaa niissä, joiden mielestä Suomi todellakin elää yli varojensa joka päivä ja näinhän se on kun joka päivä mennään 14 miljoonaa miinukselle. Toisaalta toiset kokevat että säästöt osuvat väärään paikkaan. Tässäkin perusturvaa koetellaan kun pienipalkkaisen hoitohenkilöstön etuja karsitaan ja työmotivaatiota siten murennetaan.
Toivottavasti suomalaisilla pysyy järki päässä ettei synny kohtalokkaita levottomuuksia kummankaan asian takia. Meidän on löydettävä keskustelmalla yhteinen sävel. Ei ole muuta mahdollisuutta.
