Oli aika jolloin pidin vihreitä teemoja höpötyksenä, jotka eivät minua liikuta. Olen kuitenkin muuttunut. Osaltaan siihen lienee vaikuttanut oma tyttäreni, joka otti näitä teemoja jo vuosia sitten esiin, kiistelimme niistä, mutta häneltä opin muun muassa kierrätyksen tärkeydestä.
Kierrätyksestä on itse asiassa tullut meidän taloudessamme säännöllistä, itsestään selvää toimintaa. Biojäte kerätään erikseen ja se menee talon päädyssä olevaan kompostoriin. Peltipurkit menevät metallikeräykseen, kartongit kartonkikeräykseen, muovit energiajätekeräykseen. Energiajätteen kierrätys on vain tehty liian vaikeaksi Espoossa. Nöykkiöstä pitää ajaa autolla Ison Omenan parkkihalliin jotta voi tunkea muovit siellä olevaan pieneen energiajätereikään. Miksei Lippulaivassa ole muovikierrätystä? Miksei Nöykkiön pientaloalueella vois jossain olla kierrätyskontit kaikille eri jätteille? Tässä olisi selvän parannuksen paikka.
En enää oikeasti voi hyvällä omallatunnolla laittaa ruokajätteitä muovipussissa mätenemään kaatopaikalle tai sitä valtavaa viikottain ostoksista kertyvää muovimäärää kaatopaikkakasoihin.
Ihminen on hukuttamassa maapallon jätteeseensä ja myrkkyihinsä. Järkevä ihminen puoluetaustasta riippumatta ottaa sen huomioon ja pyrkii omassa elämässään tekemään jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti